Luonnollista ruokaa?

Ihmiset kaipaavat aiempaa enemmän luonnollista ruokaa, vaikka toki käsitykset luonnollisuudesta vaihtelevat. Osalle se tarkoittaa paleo -ruokavaliota, jossa kasvisten, mutta myös eläinperäisen proteiinin osuus on suuri. Toiset keskittyvät välttelemään kevyt -tuotteita ja lisäaineita. Yhä enemmän viljellään itse, tutustutaan villiruokaan ja jopa hankitaan kesäkanoja, jotta voidaan olla varmoja siitä, mistä ruoka on peräisin. Tieto tehotuotannon ongelmista ja ruokaturvallisuuden haasteista globaalissa ruoantuotannossa saa ihmiset kaipaamaan vanhoja, hyviä aikoja ja käsillä tekemisen iloa.

Luonnollisen ruoan tulisi olla mahdollisimman vähän käsiteltyä ja mielellään lähellä tuotettua. Omasta mielestäni ruoan tuotannon tulisi olla myös sopusoinnussa luonnon ja eläinten hyvinvoinnin kanssa. Luontoystävällinen ruoka on usein myös kukkarolle ja terveydelle hyväksi tarkoittaahan se sesonginmukaista, kasvispainotteista ruokaa, jossa myös pakkausjätteeseen, lannoitteisiin ja torjunta-aineisiin sekä veden kulutukseen on kiinnitetty huomiota.

Lisäaineet aiheuttavat yhä enemmän huolta ja toivottavasti niiden yhteisvaikutusten tutkimiseen panostetaan jatkossa enemmän. Paras tapa välttää lisäaineita on ostaa tuoretuotteita: kasviksia, lihaa, kalaa, maitoa, kaurahiutaleita ja valmistaa ruokaa itse. Kaikkia lisäaineita ei kuitenkaan kannata pelätä, kunhan vain kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon syö jalostettuja elintarvikkeita.

Ruoan epäillään olevan nykyisin jo liiankin steriiliä. Tutkimusten mielenkiinto kohdistuu nyt suolistomikrobeihin, joiden arvellaan olevan monien tautien taustatekijänä mm. allergioiden, ylipainon, keliakian ja mielen sairauksien kohdalla, jotka kaikki yleistyvät jatkuvasti. Aiemmin, kun elettiin lähempänä luontoa, kosketuksissa kotieläimiin, saatiin jo lapsena terve vastustuskyky ja rikas mikrobisto elimistöön. Nyt koko luonnon monimuotoisuus (eli biodiversiteetti) uhkaa kaventua. 

(Lue esim. http://luomu.fi/kirjoitus/luomuelintarvikepaiva-nosti-mikrobit-poydalle/3/?ref=etusivu)

Biodiversiteettiin voi tarkemmin perehty esimerkiksi täällä:
https://peda.net/yhdistykset/bmol-ry/koulutus/eyy/yhteinen_ymparisto/monimuotoisuus

Lyhyesti tiivistettynä ongelma on se, että tehotuotannossa sekä kasvi- että eläinlajien kirjo vähenee ja lajit ovat pitkälle jalostettuja. Luonnossa lajien yksilöiden väriset erot saman lajin sisällä ovat suuria, joka mahdollistaa paremman vastustuskyvyn esimerkiksi tauteja vastaan. Perinteisesti viljellyllä pellolla torjunta-aineet hoitavat muiden kasvilajien ja eliöiden tuhoamisen, vaikka jokaisella on oma hyödyllinen tehtävänsä ekosysteemissä. Ihminen on riippuvainen luonnosta, kasveista ja eläimistä. Esimerkiksi mehiläisten katoamisen jälkeen ihminen selviytyisi maapallolla vain neljä vuotta. Ihminen harvoin tulee ajatelleeksi omaa riippuvuuttaan muusta luonnosta ja eläimistä. Ihminen saa luonnosta ja sen lajeista ravintoa, rakennusmateriaaleja, lääkeaineita ja lukuisia aineettomia hyötyjä (lue esim. Metsä hoitaa, luonto parantaa -teksti).

Menetettyjä lajeja ei saada takaisin, tuhotut ekosysteemit eivät usein palaudu ja tuleva evoluutio muuttuu merkittävästi.

Suomalainen ruoka on turvalliseksi ja vastuulliseksi todettua verrattuna moniin muihin maihin. Suomalaista ruokaa ja varsinkin lähiruokaa kaipaava saa kuitenkin olla tarkkana. Suomalainen merkki tai valmistuttaja ei kerro mitään siitä, mistä raaka-aineet ovat peräisin. Kun haluaa aidosti valita paikallista, täytyy uskaltaa kalatiskillä kysyä, mistä asti kala on tiskiin uinut. Pakkauksia saa pyöritellä pitkään ennen kuin saa tietoa, missä tuote on valmistettu tai mistä raaka-aineet ovat peräisin. Kaikkea ei edes tarvitse ilmoittaa kuluttajalle.

Kun halutaan valita ilmastoystävällistä ja luonnollista ruokaa, parasta on valita lähellä tuotettua ruokaa ja luomua, jos se on mahdollista. Kulutuksen ympäristövaikutuksista ruoka aiheuttaa yli kolmanneksen. Suurin osa ympäristövaikutuksista syntyy alkutuotannossa. Merkittävimmät haitat Suomessa ovat vesistöjen rehevöityminen, kasvihuonekaasupäästöt ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Tämän vuoksi luomutuotanto on parempi vaihtoehto, koska lannoitteiden ja torjunta-aineiden määrää on rajoitettu ja kestävämmän tuotannon toteutumista valvotaan. Samalla eläinten ruokinnassa luonnollisuus huomioidaan ja tilaa on enemmän. Eläimet pääsevät ulkoilemaan ja lajikohtaiset käyttäytymistarpeet otetaan paremmin huomioon. Myös antibioottien käytölle tarjotaan vaihtoehtoja. Sallittujen lisäaineiden määrä luonnonmukaisten elintarvikkeiden valmistuksessa on 48 ja niiden tulee olla luonnossa esiintyviä aineita. Tavallisessa tuotannossa sallittuja lisäaineita on noin 350.  Geenimanipuloituja tuotteita ei saa luomussa käyttää.

Luomun markkinaosuus oli 2014 1,7% kaikesta elintarvikemyynnistä Suomessa. Ruotsissa luomun osuus on 5,6 % ja Tanskassa yli 8%.

Suurimmalle osalle suomalaisista hinta on tärkeä tekijä ruoan valinnassa. Se kerrotaan usein syyksi myös luomun välttämiselle. Suomessa menee kuitenkin syömäkelpoista ruokaa joka vuosi 400 000 000 kg roskiin vuodessa. Kotitalouksien osuus on 150 000 000 kg. Siinä menee paljon rahaa roskiin. Sen rahan voisi paremmalla suunnittelulla käyttää laadukkaampaan ruokaan tai luomuvaihtoehtoihin.

Vaikka luomun terveysvaikutuksista kiistellään, on jo runsaasti tutkimuksia, joissa on todettu luomuruoassa olevan huomattavasti enemmän antioksidantteja eikä lainkaan torjunta-ainejäämiä. Tutkimuksia on toki tarpeen edelleen tehdä. Eviran pistokokeissa 1/4 kotimaisesta, tavanomaisesti tuotetusta ruoasta löytyi torjunta-ainejäämiä. Muutamia muita esimerkkejä tutkimustuloksista: esimerkiksi luomuketsupissa on havaittu olevan moninkertaisesti lykopeenia tavanomaiseen tuotteeseen verrattuna. Lykopeeni ehkäisee muun muassa syöpää. Torjunta-aineet saattavat jopa aiheuttaa syöpää ja niiden on todettu heikentävän etenkin miesten lisääntymisterveyttä. Luomuruokaa syövillä äideillä todettiin tutkimuksessa vähemmän raskausmyrkytyksiä ja luomumaitoa odotus- ja imetysaikana juoneiden äitien lapsilla vähemmän ihottumaa.
(http://luomu.fi/kirjoitus/luomuruoan-terveellisyyden-tueksi-loytyy-tutkimustuloksia/2/?ref=etusivu)

Joten luomun voi ajatella pitkällä tähtäimellä maksavan itsensä takaisin niin oman terveyden kuin luonnon ja eläinten hyvinvoinnin osalta.

Luomutuotannolle on Eu:n alueella tarkat säädökset, joten kannattaa olla tarkkana, mistä luomutuote on peräisin. Eu:n ulkopuolella valvonta ja säädökset eivät ehkä ole samalla tasolla.

Maistelkaa luomutuotteita ja tavallisia rinnakkain. Havaitsetteko eron esimerkiksi päärynöiden ja omenoiden kohdalla? Tuntuisi luonnolliselta, että nopeammin, isommaksi kasvanut tuote ei voi olla niin maukas kuin luonnollisesti kasvanut. Kun vertaa esimerkiksi luomubataattia tehotuotettuun kokoero on huikea.

Lisätietoa luomusta esimerkiksi luomu.fi -sivuilta ja Eviran internetsivuilta.