MRSA -bakteeri lihassa -mitä on turvallista syödä?

Ruoan turvallisuudesta puhutaan mielestäni aivan liian vähän. Nykyisin oletetaan kuluttajan olevan valveutunut ja kykenevän tekemään itse päätökset terveytensä puolesta. Olipa kyse kosmetiikkatuotteiden turvallisuudesta (esim. hiusvärit), vaateteollisuuden pimeistä puolista (työolot, kemikaalit ym.ym.) tai ruokaturvallisuudesta, kuluttaja joutuu itse ottamaan asioista selvää. Moniko siihen ryhtyy? Kehotan ja toivon, ottakaa aikaa tämän Mot -ohjelman katselemiseen. Ohjelmassa käsitellään antibiooteille vastustuskykyisen sairaalabakteeri MRSA:n esiintymistä sianlihassa.

Tässä linkki: http://areena.yle.fi/1-2281681
Ohjelma löytyy siis yleareenasta nimellä  "Superbakteeri kinkussa".


Olen kirjoittanut tästä aiemminkin (broilerista: "Töllön ääreen oppimaan") ja ylipäätään herätellyt tehotuotannon ongelmiin.
Kyselytutkimuksissa on havaittu, että suomalaiset luottavat ruoan turvallisuuteen enemmän kuin eurooppalaiset keskimäärin. Suomessa on käsitys, että kotimainen ruoka on puhdasta ja usein lähiruoka on yhtä hyvää kuin luomuruokakin. Harva on kuitenkaan perehtynyt viljelyssä käytettäviin lannoitteisiin, elintarviketeollisuuden lisäaineiden turvallisuuteen tai eläinten kohteluun suomalaisilla tiloilla.

Kaupassa voi itse tehdä parempia päätöksiä ja valita tuotteita, joiden tietää olevan eettisempiä, ekologisia ja turvallisia. Jos syö kodin ulkopuolella, mitä tahansa tarjotaan, ei voi vaikuttaa asenteiden muuttumiseen. Oleellista olisikin se, mitä syö kodin ulkopuolella. Totuus on, ettei monikaan ravintolassa tai kylässä, puolivalmisteiden ja valmisruokien kohdalla tiedä, mistä raaka-aineet edes ovat peräisin. Eikä kehtaa kysyä. Voi olla, ettei monikaan ole tullut ajatelleeksi nykyajan ruoantuotannon ongelmia. Osalle hyvä hygienia tai lihan alkuperä ovat melko yhdentekeviä. On liian helppoa tuudittautua ajatukseen, että kaikessa on riskinsä, eikä pieni ihminen voi paljon vaikuttaa. Aina voi pyrkiä tekemään pieniä, parempia valintoja, vaikka siihen suhtauduttaisiin närkästyneesti niiden piirissä, jotka mieluummin jättävät ajattelun vähemmälle ja antavat mielihalujen ohjata valintojaan.

Olisiko aika siirtyä luuloista tietoon? Tieto ehkä alussa lisää tuskaa, mutta lopulta elämä helpottuu, kun tietää tekevänsä ainakin itse parempia valintoja sekä oman terveyden, luonnon, että eläinten puolesta. Tuottajien ja kauppojen ei tarvitse reagoida niin kauan kuin kukaan ei vaadi parempaa.

Lihansyönti on ongelmallista ja toisin kuin moni ajattelee, se ei ole ihmiselle välttämätöntä. Suurissa marketeissa on hyvät valikoimat kasvisvaihtoehtoja, vaikka olisi laiskakin kokki. Suomalaisilla on varaa vähentää lihansyöntiä rajusti, vaikka ei lopettaisi. Vuonna 2014 suomalaiset söivät 76,4 kg lihaa henkeä kohti. Lihankulutus on kolminkertaistunut 60 vuodessa. Varsinkin prosessoidut lihatuotteet ja punainen liha ovat terveydelle haitallisia.

(Lue lisää esim. täältä: http://kehittyvaelintarvike.fi/teemajutut/42-lihan-kulutus-kolminkertaistunut-60-vuodessa)

Toisin kuin proteiinihypetyksestä voisi päätellä, suomalaiset saavat aivan liikaa proteiinia ilman proteiinirahkojakin. Vuorokauden proteiinin tarve täyttyy noin 1g/kg (eli 60 kg painava henkilö 60 g) proteiinia. Suomalaiset saavat eläinkunnan tuotteista liikaa myös tyydyttynyttä rasvaa, joka on terveydelle haitallista. Kuituja saadaan liian vähän. Niitä tulee kasvikunnan tuotteista ja täysjyväviljasta.

Kun jättää lihan pois tai vähemmälle, yleensä luontevasti lisää kasvikunnan tuotteita tilalle ja saa näin enemmän kuituja, antioksidantteja ja vitamiineja, jotka kaikki edistävät terveyttä. Kasvissyöjä, joka syö monipuolisesti ja sisällyttää maitotuotteita ruokavalioonsa, ei kärsi mistään puutoksista. Vain vegaanin on oltava todella valveutunut, mutta tietoahan on hyvin saatavilla.

Myös lasten lihansyöntiin kannattaa kiinnittää huomiota. Terveydenhuollon asiantuntijoilla on erilaiset tietotasot ravitsemuksen merkityksestä terveydelle ja usein ajatellaan, että lapsille on ehdottomasti parasta perinteinen sekaruoka. Uudet lasten ravitsemussuositukset ovat kommentoitavana ja niissä kehotetaan vähentämään lihansyöntiä ja kokkailemaan mieluummin, pavuista, tofusta ja soijasta ruokaa useammankin kerran viikossa. Myös lihajalosteiden nitriitti on haitallista, eikä nakkeja ja makkaroita saisi syödä lapsena kuin kerran viikossa. Lasten kasvisten syönti on melko yksipuolista ja vähäistä. Lapset saattavat saada liikaa proteiinia osittain myös maitotuotteiden takia (jos käytetään runsasproteiinisia). Ylimääräinen proteiini kertyy rasvaksi.

Luomuvaihtoehdot ovat parempia luonnolle, eläimille ja terveydelle. Kirjoitan luomusta enemmän toisessa tekstissä.

Myös muita eläinperäisiä tuotteita pitäisi vähentää, koska niitä tuotetaan aivan samanlaisissa oloissa kuin lihaa. Tuotannossa käytetään antibiootteja joko pakon edessä tai ennaltaehkäisevästi. Suomessa 90 % naudanlihantuotannosta on sidoksissa maidontuotantoon. Maitoa suomalaiset joivat 2014 127 litraa/henkilö. Juustoa kului 25 kiloa/henkilö ja voita 4 kiloa. Piimää noin 11 litraa ja jogurttia reilu 21 kg vuonna 2014 henkeä kohti.

(Lue esim. täältä: http://yle.fi/uutiset/juommeko_maitoa_koska_se_on_kannattava_bisnes/6766804)

Kananmunia syötiin vuonna 2014 hieman alle 11 kiloa henkeä kohden. Kananmunien tuotanto on erittäin ongelmallista, kuten broilerin tuotantokin. Terveyden kannalta munia ei kannata syödä kuin pari kappaletta viikossa. Broileri mielletään terveelliseksi proteiinin lähteeksi, mutta tuotannon epäeettisyyden ("tehokkuuden") takia myös sairastuvuuden riski lisääntyy, jolloin saamme kenties vaarallisia superbakteereita kehoon. Tiput tulevat keskitetyiltä kasvattamoilta Skotlannista Suomeenkin, joten liha ei lähtökohtaisesti ole sen puhtaampaa kuin muissakaan maissa.

(Tuotanto-oloista kiinnostuneet voivat tutustua esim. http://www.animalia.fi/animalia-toimii/toimintakohteet/tuotantoel%C3%A4imet/siipikarja/broilerit)

Lääkejäämiä saadaan myös veden kautta. Esimerkiksi ehkäisypillereiden hormonijäämiä päätyy vesistöihin, eikä juomavedestä saada puhdistamoissa poistettua kaikkia jäämiä antibiooteista ja muista lääkkeistä. Ihmisten ja eläintuotannon myrkyt kasaantuvat, eikä kukaan osaa arvioida lopullisia seurauksia. Kalojen ja muiden vesistöjen eläinten käyttäytymisestä voidaan päätellä jotain. Kalat käyttävät nykyisin tahtomattaan muun muassa masennuslääkkeitä ja osalla on sekä uroksen että naaraan sukuelimet.
(Lue, vaikka tämä: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1305549301496)

Samalla kaikki kemikaalit, joita käytetään peseytymiseen, vaatteiden ja astioiden pesuun sekä "kaunistautumiseen" päätyvät vesiin. Ei ole siis ihan yksinkertaista arvioida yhteisvaikutuksia ihmisen tai luonnon terveydelle.

Kommentit

Suositut tekstit