Koululounas -roskaa vai terveysruokaa?

Viime vuosina suomalaisetkin vanhemmat ovat alkaneet kyseenalaistaa kouluruoan laadun. Vaikka suomalaisen ilmaisen lounaan hienoutta arvostetaan, luonnollisuuden tavoittelemisen myötä on havahduttu pohtimaan myös kouluruoan laatua. Osaltaan herätykseen ovat varmasti vaikuttaneet ruoantuotantoa valaisevat dokumentit ja brittikokki Jamie Oliverin ansiokas työ kouluruokien parantamiseksi Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Suomen kouluruoka on luksusmuonaa, jos vertaa monissa maissa lasten "lounaaseen", joka koostuu esimerkiksi suklaakekseistä ja perunalastuista. Tehokkuustrendi on kuitenkin tehnyt sen, että kouluruoat valmistetaan nykyisin suurissa keskuskeittiöissä, joista ne kuljetetaan kaikkiin lähialueen kouluihin ja päiväkoteihin.

On hyvä, että Suomessa halutaan palata aidon ruoan suuntaan. Ravitsemusasiantuntijat usein kehottavat luottamaan lisäaineisiin, ovathan ne tutkittua tavaraa. Lisäaineiden yhteisvaikutuksia ei kuitenkaan ole juuri tutkittu. Joissakin kouluissa on pyritty lisäämään lähiruoan osuutta ja luovuttu osasta eineksiä. Keittiöissä on huomattu, ettei se oikeastaan niin kalliiksi tule, vaikka tehdään aidoista raaka-aineista ruokaa eineslihapullien ja kastikejauheiden sijaan.

(Kuva: www.ravitsemusneuvottelukunta.fi)

Yhä harvempi koululainen nauttii Suomessa ilmaisen lounas. Kyseessä on varmasti osaltaan vanhempien jälkipolville antama asenne. Kun koululaisilla on lisäksi usein taskurahaa käytettävissään, lounas vaihtuu energiajuomaan ja karkkipussiin. Koululounas on tärkeässä roolissa lapsen päivittäisessä ravitsemuksessa, mutta se on silti vain osa sitä. Lapselle on parempi syödä lämmin täysipainoinen lounas ruokalassa kuin jättää ruokailu vähälle tai korvata se erittäin haitallisilla välipalavaihtoehdoilla. Arvostakaa ilmaista lounasta niin kauan kuin se meillä on ja opettakaa lapsenne nauttimaan siitä! Ei kai kotonakaan tarvitse kaikista ruoista pitää, mutta silti niitä täytyy ainakin maistaa. 

Taloussanomien artikkelissa esiteltiin esimerkkinä lohikeiton ja kermapossun ainesosaluettelot. Toki kotonakin käytetään usein sinappia, liemikuutioita ja margariineja, joiden ainesosaluettelot avaamalla saadaan pitkältä kuulostava lista, mutta päättäkää itse miltä tämä näyttää:

"Näistä aineista syntyy kermaporsas:

Ainekset: Kuutioitu sianliha (48 %), vesi, kuohukerma vähälaktoosinen (stabilointiaine karrageeni), minisipuli, vehnäjauho, laktoositon margariini ((kasvirasva, kasviöljy, emulgointiaine (soijalesitiini), happamuudensäätöaine (sitruunahappo), aromi, A- ja D-vitamiinit)), sinappi (sinapinsiemen, etikkahappo, beetakaroteeni ja riboflaviini, natriumbentsoaatti, aromi), lihaliemivalmiste ((jodioitu suola, maltodekstriini, hiivauute, sokeri, perunatärkkelys, auringonkukkaöljy, naudanliha-aromi, vasikanliha, hapettumisenestoaine (sitruunahappo)), soijakastike (sis. soijaproteiinihydrolysaatti), muunnettu maissitärkkelys, mausteet, aromit (mm. valkopippuri, korianteri, kurkuma, sipuli, valkosipuli), sokeri, suola (0,6 %), elintarvikeväri (E150).

Näistä aineksista syntyy saaristolaiskeitto:

Ainekset: Peruna, vesi, kuutioitu kirjolohifilee (13 %), palsternakka, porkkana, sipuli, suola (0,5 %), tilli, mausteet (mm. valkopippuri)."

Keskustelu nykyisestä valmisruokakulttuurista on erittäin tervetullutta. Vanhempien tulisi vaatia kunnalta luonnollisempaa ruokaa, koska lasten ravitsemuksen laatu vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Tottuminen prosessoituun ruokaan ei ole tervettä. Lisäämällä esimerkiksi kasvisruokien osuutta kouluruokailussa saataisiin kustannukset pysymään kurissa ilman, että tarvitsee tarjota halpoja lihaeineksiä ja kumiperunoita. Samaan tapaan on tärkeää tarkastella kriittisesti päiväkotien ruokatarjontaa. Valmiskiisselit ja vaalea leipä ovat kaukana ravintoainerikkaista esikuvistaan eli esimerkiksi suomalaisista marjoista keitetystä kiisselistä ja ruisleivästä.